Kisut ja matot

Mattojen pitäminen on vähän vastenmielistä kun on kissoja. Ensinnäkin, jos sitä mattoa ei pidä paikallaan jokin painava, esimerkiks sohvapöytä, niin eihän ne pysy paikallaan. Matot on aina rullalla jossain nurkassa, ainakin tällaisten semi-pentujen kanssa vielä, kun rallia harrastetaan päivittäin.

Toinen asia on karvat. Miulla oli olkkarissa sellanen punainen "karvamatto", en tiiä mikä se on oikee nimi on, mut siis sellanen pörrönen matto kuitenkin. Ja sieltä pörröjen lomasta on ihan mahdotonta saada kissankarvoja pois. Nyt miulla on sit sellanen vaalee matto sen tilalla, en tiiä tuostakaan materiaalista mitä se on, mutta sellanen pehmee silee pinta kuitenki, mut ei mikään kudotun näkönen. Vaalee matto on hieno päätös ku on kaks tummakarvasta kissaa! Imuroin sitä tuossa hetki sitten, ja siihen meni ehkä vartti :D Väri muuttu kyllä huomattavasti valkoisemmaks siitä harmaasta, mikskä se oli muuttunu kissojen maattua ja tapeltua sen päällä.

Tää nyt ei enää liity mattoihin, mutta enemmän (kun karvat tai mikään muu kissoihin ja siivoukseen liittyvä) ärsyttää kissanhiekka! Se pölisee ja karisee ja aargh. Ja muuttuu saviklönteiks jos kastuu. Ehkä se vaikutus vielä korostuu pienessä asunnossa. Jos siitä pääsis joskus eroon, ois ihanaa. Ehkä se toilet training vielä joskus onnistuu!

Siivoaminen on kivaa!

Meidän kissojen mielestä siivoaminen on ihan sikahauskaa!

Omistaja vihdoin siirtää huonekaluja, joiden alta paljastuu kaikki ne ihanat lelut, esimerkiksi pullonkorkit, karkkipaperit ja foliopallot, jotka olemme työntäneet sinne aikaisempien leikkien yhteydessä ja ovat sitten olleet kadoksissa.

Lisäksi siivouksen yhteydessä tulee esiin pahin vihollisemme rikkaharja. Sen toiminta on estettävä ensi tilassa! Se onnistuu jahtaamalla sitä samalla kun omistaja harjaa sillä lattiaa, ja jos vain hyvin käy, saatamme käydä sen kimppuun ja purra ja potkia sitä hurrrjasti!

Välillä saatamme roskien ja siivousvälineiden jahtaamisen sijasta jahdata vaihteeksi toisiamme. Tällöin rynnistämme ääntäkin nopeammin talon kolkasta toiseen, ja sekunnin päästä samaa reittiä takaisin. Ei se haittaa jos omistaja jää vähän jalkoihin (ja kynsiin).

Jos meille tulee tylsää (jos olemme esimerkiksi taas työntäneet kaikki foliopallot, karkkipaperit, ynnä muut tielle sattuneet roskat ulottumattomiin sohvan alle) voimme aina mennä kiehnäämään omistajan jalkoihin, tai käydä makaamaan pitkin pituuttamme keskelle aluetta, jolla hän yrittää siivota. Kyllä sieltä aina joku kommentti heruu, toisinaan hellittelevä "kuka se siinä niin sulosesti...", mutta toisinaan vihaisen sävyinen "mee nyt tieltä ****n katti!".

Siinä siivouksen vaiheessa, kun esiin otetaan se kammottavan kovaääninen imuri, istumme pelokkaan näköisinä juuri siinä kohdassa, josta omistaja aikoo jotain sillä imaista, niin kauan kuin suinkin mahdollista! Siinä vaiheessa kun se on niin lähellä, että se alkaa häntäkarvat alkavat tuntea ilmavirran, livistämme karkuun. Mutta yleensäkin kissan kannattaa paeta pelottavaa imuria nurkkaan, ja jos vain mahdollista, siihen nurkkaan johon se on seuraavaksi tulossa, jotta voi aiheuttaa itselleen maksimaalisen paniikin ja juosta sitten korvat luimussa karkuun. Ja jatkaa leikkejä jossain muualla.

Siivoaminen on kuitenkin niin hauskaa puuhaa, että yritämme maksimoida sen määrän niin hyvin kuin osaamme. Tämä käy sotkemalla, ja sekin on hauskaa! Levitämme karvaamme tekstiileihin, huonekaluihin ja lattialle, viemme ruokamme lattialle syötäväksi ja roiskimme vessassa kissanhiekkaa mahdollisimman laajalle alueelle. Hauskaa sotkun aiheuttamista on myös odottaa, että omistaja heittää jonkun kivannäköisen objektin roskakoriin, ja hypätä perässä! Ja samalla kaataa koko roskis. Ja sieltäkös löytyy vaikka mitä millä leikkiä!!

Puhtailla petivaatteilla on sit kiva makoilla, kun on ensin aktiivisesti auttanut niiden vaihtamisessa!