Täällä taas

Olen siis joululomalla Suomessa, joten olen päässyt näkemään ja silittelemään rakkaita kissojani.

Kaikki neljä entistä kaupunkilaissisäkissaa elelevät nyt äitini kanssa Rääkkylässä, ja ovat tottuneet hienosti maalaiselämään ja itsenäiseen ulkoiluun. Toki jää yhä aikaa loikoilulle...

Pamela yrittää torkutella.

Rilla on ottanut tuvan eri tuolit hyvin haltuunsa. Tässä taidonnäytteitä kiikkutuolista.

Mummon pyörätuolinkin on Rilla ottanut haltuun.

Amala taas tykkää mummon suihkutuolista!

Joku ulkoilija oli käynyt lumisen auton päällä.

Loppuun vielä aiemmin syksyllä otettu video Rillan rakkaasta harrastuksesta. Ilmeisesti joku emostavieroittamisoire, joka on jääny vähän päälle, kun eihän tuo enää mikään pentu oo (1,5 v.)! Lutkun lutkun.

Toinen kohtaaminen

Tulin tänään kokeesta kotiin hyvin aurinkoisessa säässä, ja jotenkin siitä pihan poikki kävellessä juolahti mieleen, että missähän se kissa on. Sitten se samantien sattukin silmään, se kökötti yhen puun alla. Katoin siihen päin ja sanoin ks-ks-ks-ks ja se lähti söpöliini kipittämään minuu päin. Mie silitin sitä.

Sit lähin kävelemään omaa ovee kohti ja mirri kipitti perässä. Se livahti jalkojen välistä sisään rappukäytävään, ja sitten kun avasin kämpän oven niin mokoma livahti sinnekin :D kämppis oli olkkarissa syömässä ja katto vähän että mitäs tämä nyt on :D

Siellä se sit keittiössä kierteli, niin aattelin että varmaan helpoin saaha se ulos ruuan avulla. Pilkoin sille kalaa ja pistin maitoo kuppiin ja vein ulos.  Vähän vastahakosesti se seuras, mutta maito kyllä maistui! Jätin sen mussuttamaan ja hain jonkun ajan päästä lautaset pois. Kalaa oli vähän jälellä mut maito meni kokonaan!

Missähän se nyt viilettää... Ei se kyllä voi mikään villikissa olla, kun se nii nätisti istu keittiön nurkassa kun mie sitä sen ruokaa valmistelin. Ja turkkikin on pehmonen!

Ja edelleen miusta tuo on ihmeellisen saman näkönen ku Rilla ja Amala. Pitäskö tää nimetä jotenkin? Oisko se nyt se Kampela?