keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Vuosikatsaus!

Itsehän en enää omista kissoja lainkaan, enkä näitäkään entisiä nää kuin aika harvoin, mutta äitini (joka siis näkee näitä neljää kattia päivittäin) pyynnöstä teen blogiin päivityksen! Noin vuosi sitten olen viimeksi tänne kirjoittanut, niin nyt olisi varmaan taas hyvä aika katsastaa mitä mirreille kuuluu.

Ella, 15



Vielä tässä vanhuksessa henki pihisee, mutta vanhenemisen merkkejä kyllä jo näkyy. Hän lähtee edelleenkin kyllä "vihaisesti" naapurikissoja jahtaamaan, mutta vauhti hidastuu jo hetken päästä kävelyksi. Jahdattavatkin vähän säälistä hidastavat vauhtia.

Turkistakin vanhenemisen huomaa. Katti ei ilmeisesti itse jaksa tai yllä sitä kaikkialta enää huoltaa, ja tulos on vähän sellainen rähjääntynyt. Karvan väri ja kiilto alkaa haalistua, ja on raukalla muutama kalju kohtakin jo! Tänään huomattiin, että ennen niin tuuheat takajalat ovat sisäpuolelta kaljut. Pitkässä karvassa ammottava aukko! Painoakin on emännältä pudonnut reippaasti. Mitään tautia häneltä ei ole diagnosoitu, vaikka välillä unisten narinoiden perusteella kuulostaakin siltä, että jotain kipuja saattaisi olla.

Elokuussa Ellikki pääsee jo 16 vuoden kypsään ikään!

Pamela, 9


Ei kovin onnistunut otos, mutta kun tämä suhari ei pysy vieläkään sen vertaa paikallaan (edes äidin lankalaatikossa maatessaan), että saisi edustavan kuvan napattua!

Tajusimme juuri tässä, että Pamelakinhan on jo aika vanha! Se on niin pieni ja vilkas, että ajattelemme sitä aina sellaisena melkein-pentuna. Pampuli tykkää viettää paljon aikaa ulkona, ja on tämän neljän kissan koplan ahkerin metsästäjä (tosin tämän kesän metsästysapajat ovat vasta sulamassa). 

Kutsumme Pamelaa "maailman oudoimmaksi kissaksi", se kun pelästyy aina milloin mitäkin, juoksee häntä suorana antennina, heittäytyy yhtäkkiä maahan kierimään, istuskelee milloin auton katolla, milloin kököttää auton alla... Ja sitten toisinaan se saa "hellyyskohtauksia" jolloin äiti ei pääse tekemään mitään, kun Pampuli kököttää, puskee ja kehrää olkapäillä!

Amala, 4


Taas on tämmöinen kamalan edustava kuva, kun toisen kököttelyt on keskeytetty kuvia ottamalla!


Amala on tämmöinen sylikissa, hellyyttä riittää jakaa ihan kaikille. Ampuli ei ollut yhtään vihainen vaikka olin 8 kuukautta poissa, vaan se on nukkunut vieressäni joka yö.


Normaalisti se on lähtenyt ulos jo aikaisin aamulla, mutta nyt se on viihtynyt kanssani sängyssä aamun ei-niin-aikaisille tunneille!


Amala tunnetaan ruokahalustaan; tällä kissalla on aivan pohjaton vatsa! Varsinkin talvella emäntä ehti lihoa jo aika mittavaksi. Nyt kevään tultua painoa on tippunut, mutta mahaan on jäänyt venynyt nahkapussi, joka heiluu puolelta toiselle neidin kipitellessä pitkin pihoja. Mitään suurta intohimoa hänellä ei ole ulkoiluun, vaan hänet pitää joskus pakottaa pihalle! Yllä olevassa kuvassa kiteytyy Amalan urheiluhenki - pientä sadetta pitelemässä kuusen alla. Märän mirrin on sitten mukava tulla sisään ja hypätä leivinuunin päälle lämmittelemään.

Amala lähtee kuitenkin joskus reippaasti mukaan pitämään seuraa erinäisiä metsätaloudellisia toimenpiteitä hoitaessa, ja kulkee vierellä. Se muistuttaakin monessa suhteessa enemmän koiraa kuin kissaa!

Rilla, 4



Rillukka on siskoaan itsenäisempi ja itsepäisempi. Rilla ei tykkää olla sylissä läheskään yhtä paljon, kiemurtelee otteesta heti pois, ja viettää enemmän aikaa ulkona! Paradoksaalisesti ruokaakaan ei aina mene yhtä paljon kuin vähemmän aktiivisella siskollaan. Kuten kuvasta näkyy, laatikot vetävät puoleensa yhtä lailla kuin ketä kissaa tahansa.

Rillalta saadut hellyydenosoitukset tuntuvat harvinaisuudessaan erityiskohtelulta, mutta niitä tuntuu tapahtuvan vain kun katti on jotain vailla - pitäisi päästää ulos tai antaa ruokaa...

Toisin kuin sisarensa, Rilla ei yleensä nuku yöllä ihmisten vieressä, mutta sillä tuntuu olevan selkeä jaottelu: päiväunet nukutaan keinutuolissa (luovissa, akrobatiaakin vaativissa asennoissa), yöunet taas (kerällä) sohvalla!

---

Olin siis tosiaan 8 kuukautta kotoa poissa, ja näitä kattimuksia oli varmaan ikävä enemmän kuin mitään muuta (niiden kanssa kun ei voi niin paljon viettää aikaa netin kautta kuin sukulaisten)! On niitä nyt tullut halailtua olan takaa tässä reilun viikon loman aikana. Varmasti ikävä tulee taas kun kohta lähden matkaan. :)