Ei vaan meijän kissoilla...
Nää on oikeesti varmaan maailman kömpelöimmät kisut. Joka päivä ne tippuu jostain tuolin selkänojalta, ikkunalaudalta, tuolilta, omalta telineeltään, tai jopa ihan sohvan reunalta. Mie luulin aluks että se on ihan vaan sellasta kissanpennun kehitystä, mutta ei, se on jäänyt päälle aikuiseks asti.
Eihän siinä mitään, sitä on ihan hassu katella, kun ei ne siinä itteensä mitenkään loukkaa (tähän mennessä ainakaan)! Valitettavasti en oo toistaseks saanu siitä videomateriaalia.. Mutta toivo elää, että joskus oon kamera valmiina kun kissalla tasapaino pettää.
Yks huono puoli siinä on, että en luota kissoihini ja niitten motorisiin taitoihin. Esimerkiks, jos ite istun korkealla tuolilla, ja Amala on lattialla ja näyttää siltä että aikoo hypätä miun syliin, en uskalla sen antaa tehä niin, koska se luultavasti ei hyppäis tarpeeks korkeelle, vaan tarrais kynsillä kiinni miun reiteen ja kiskos ittensä loppumatkan ylös. Se on käyttäny tällasta fuskutekniikka jo pienestä pitäen, eli ei hyppää suoraan sinne minne onkaan menossa, vaan tarraa kiinni ja kiskoo loput.
Äitin luona käydessä aina Ellan ja Pamelan liikkeiden sulokkuus pääsee yllättämään, vaikkei ne mitään sen ihmeellisempää tekis ku hyppäis sohvalta sohvapöydälle!
En haluu mitenkään haukkuu kissojani, sulosia ne on ja ihania! Mut pistää vaan miettimään, että onkohan niiden pikkuaivoissa kaikki ihan hyvin. Että onkohan niillä jotain hermosto-ongelmia. Joskus esim. kun Rilla istuu vaikka käytävällä, ja mie kävelen sitä kohti, niin se kattoo minuu, ja sen pää alkaa kääntyillä sivulta toiselle tosi nopeesti ihan siihen asti ku mie oon siinä vieressä, silleen vauhkon näkösesti. Tuota on kyllä vaikee kuvailla, mutta kuitenki. Ei nää nyt mitenkään vakavilta ongelmilta vaikuta, eikä sinänsä vaikuta niitten elämään mitenkään ratkasevasti (ainakaan toistaseks), mutta tuli vaan mieleen.
Rilla ja Amala haliasennossa unilla sängyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti