Steriilit naaraskissani

Rilla ja Amala kävi tuossa kymmenisen päivää sitten eläinlääkärissä kohdun- ja munasarjanpoisto-operaatiossa! Kun haettiin ne sieltä, niin Rilla pulskempana oli vähän terhakampi, mutta Amala oli vielä ihan huuruissa ja silmät täynnä mönjää. Niillä oli päässä sellaset muovitötteröt, kun ei kuulemma oltu sanottu niille siellä eläinlääkärissä, että aiotaanko jotkut systeemit ite laittaa (anteeks vaan, ei sanottukaan, kun ette kysyny!), mutta kun kissojen kulkeminen kotona oli vähän hankalaa sen tötterön kanssa, kun ne törmäili kaikkeen, eikä ne tunnistanu toisiaan ne päässä, niin tehtiin sit saman illan aikana niille "haalarit".

Vieressä kuva Rillasta heti kotiintullessa. Oli ilmeisen vaikeeta olla törmäämättä asioihin ja kauluri meinas tarttuu joka esteeseen!

Äiti toi sitten kotoa valkosta trikookangasta, mistä sitten askarreltiin yhteensä neljät haalarit. Piti vähän harjotella, kun viimeks ollaan tehty joskus viitisen vuotta sitten sellaset

Pamelalle! Mutta ideana oli, että reiät jalkoja varten, ja selässä rusetit.

(Kylläpä tää nyt asettelee hassusti nää tekstit, mut whåtever...). Tuossa näkyy Rilla haalarissa nro 1. Yrittää kovasti peseytyä. Ja Amala tapittaa toisessa kuvassa. Haalarit tuntu ilmeisesti aika pahalta, koska aluks piti heittäytyä vaan makaamaan lattialle, ja sitten kun käveltiin ni joka askeleella piti jalkaa ravistaa, jokaista vuorotellen :D

Tuo ahkera peseytyminen haalarista huolimatta aiheutti sen, että nuo haalarit alko rispaantua kovaa vauhtia, ja takapuolen kohalta oli myös pissa päässyt kangasta koskettamaan. Lisäks nuo osas taitavasti luikerrella noista ulos, koska ne solmut löysty sen verran. Piti siis kokeilla toista taktiikkaa. Otin vanhat puuvillasukkahousut, leikkasin suht pitkän pätkän kummastakin lahkeesta, ja niihin neljä reikää. Sitten pujotin kissan pään yli, mikä näytti aluks vähän väkivaltaselta, kun silmät muljahti jakorvat meinas lähtee mukaan, mutta kyllä se siitä sitten ku pään yli pääs! Näistä kissat ei oo päässy luikertelemaan ulos, istuu sen verran tiukassa! Aluks ne näytti joltain tyylikkäiltä poolopaidoilta, mutta leikkasin kaula-aukkoa sitten vähän avarammaks ettei kurista.

Aluks siis kissat ei tosiaan tuntunu tunnistavan toisiaan, kun haistelivat vaan vimmatusti ja muris ja sähis! En tiiä vaikuttiko ne kaulurit, eläinlääkäriltä tarttuneet vieraat hajut, tai leikkauksen ajaks silmiin laitettu mönjä... Mutta parin päivän päästä ne taas nukku vierekkäin ja käyttäyty ihan normaalisti.

Molemmat on ollu tosi läheisyydenkipeitä leikkauksen jälkeen, erityisesti Amala, niinku ylläolevista kuvista näkyy! Ja molemmat on nukkunu varmaan 90 % vuorokaudesta. Nyt vasta parina viime päivänä on alkanu vähän leikkimisentynkää taas näkyä. Mutta ilmeisesti nuo haalarit vieläkin tuntuu sen verran epämukavilta, että ei huvita juoksennella pahemmin.

Lisäks noin viikko leikkauksen jälkeen huomasin Amalalla haavaa tarkistaessani sellasen palleron mahassa, siinä haavan kohdalla. Soitin sitten seuraavana aamuna eläinlääkäriin ja kysyin, että pitääkö tätä tulla näyttämään. Sieltä sanottiin, että jos se ei näytä tulehtuneelta, niin se saattaa olla vaan rasva- tai sidekudospatti. Sitä ne ei sanonu mitä sille pitää tehdä. Mutta ilmeisesti se kuuluu kuitenkin normaalin piiriin. Samana päivänä myöhemmin huomasin myös Rillalla samanlaisen! Patti on aika pehmeä, eikä vaikuta yhtään kivuliaalta kun sitä koskettaa, mutta Rillalla se on nyt kyllä selvästi isompi ja kovempi kuin Amalalla. Sitten kun käydään tikinpoistossa, niin lääkäri saa kattoa patteja ja sanoa mikä niiden kohtalo on!