Amala ja sohva

Tässä meijän kämpässä on tämmönen sohva. Enimmäkseen kissat hengailee sohvan päällä, mutta jossain vaiheessa Amala keksi seikkailla sohvan sisään. Sinne pääsee "kaivamalla kuopan" (siis se ikään ku kaivaa kuopan oikein voimallisesti, niinku se luonnossa menis vaikka aidan ali) lattiaan ja sitten ryömimällä reunan ali. Tällä tavoin selvisi minullekin että kyseessä on vuodesohva.

Sitten kun ollaan päästy sinne sohvan sisälle niin siellä voi ottaa vaikka nokoset ja säikäyttää omistaja, että mistä ihmeen kolosta se kissa on karannut ja kadonnut. Tai sitten siellä voi raapia ja kiljua (tai ne äänet on enemmän ehkä sellasia "hurrr? kurrrr? purrr?"), että miten täältä pääsee pois. Yleensä se ulospääsyreitti löytyy ilman apujakin, samaa reittiä kannattaa mönkii takasin kun mistä meni sisäänki. Joskus sohva ihan ryskää kun kissa tempoo sieltä ulos. Rillakin joskus innostuu menemään mukaan.

Äsken jälleen Amala tuli rytinällä sohvan alta pois ja nyt tämän järkyttävän itseaiheutetun kokemuksen jälkeen hän tuli omistajansa niskan taakse kehräämään.