sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Rilla tosiaan tykkää tästä kiikusta

Äiti on ottanu kuvia Rillasta kun se joka päivä antaa uuden poseerauksen.

31.12. päivän pose

1.1. päivän pose

Eipä tässä nyt sen kummempia :D Mutta tuossa tuolissa tuo kissa elää suurimmaks osaks.


keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Täällä taas

Olen siis joululomalla Suomessa, joten olen päässyt näkemään ja silittelemään rakkaita kissojani.

Kaikki neljä entistä kaupunkilaissisäkissaa elelevät nyt äitini kanssa Rääkkylässä, ja ovat tottuneet hienosti maalaiselämään ja itsenäiseen ulkoiluun. Toki jää yhä aikaa loikoilulle...

Pamela yrittää torkutella.

Rilla on ottanut tuvan eri tuolit hyvin haltuunsa. Tässä taidonnäytteitä kiikkutuolista.









Mummon pyörätuolinkin on Rilla ottanut haltuun.

Amala taas tykkää mummon suihkutuolista!

Joku ulkoilija oli käynyt lumisen auton päällä.



Loppuun vielä aiemmin syksyllä otettu video Rillan rakkaasta harrastuksesta. Ilmeisesti joku emostavieroittamisoire, joka on jääny vähän päälle, kun eihän tuo enää mikään pentu oo (1,5 v.)! Lutkun lutkun.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Toinen kohtaaminen

Tulin tänään kokeesta kotiin hyvin aurinkoisessa säässä, ja jotenkin siitä pihan poikki kävellessä juolahti mieleen, että missähän se kissa on. Sitten se samantien sattukin silmään, se kökötti yhen puun alla. Katoin siihen päin ja sanoin ks-ks-ks-ks ja se lähti söpöliini kipittämään minuu päin. Mie silitin sitä.

Sit lähin kävelemään omaa ovee kohti ja mirri kipitti perässä. Se livahti jalkojen välistä sisään rappukäytävään, ja sitten kun avasin kämpän oven niin mokoma livahti sinnekin :D kämppis oli olkkarissa syömässä ja katto vähän että mitäs tämä nyt on :D



Siellä se sit keittiössä kierteli, niin aattelin että varmaan helpoin saaha se ulos ruuan avulla. Pilkoin sille kalaa ja pistin maitoo kuppiin ja vein ulos.  Vähän vastahakosesti se seuras, mutta maito kyllä maistui! Jätin sen mussuttamaan ja hain jonkun ajan päästä lautaset pois. Kalaa oli vähän jälellä mut maito meni kokonaan!





Missähän se nyt viilettää... Ei se kyllä voi mikään villikissa olla, kun se nii nätisti istu keittiön nurkassa kun mie sitä sen ruokaa valmistelin. Ja turkkikin on pehmonen!

Ja edelleen miusta tuo on ihmeellisen saman näkönen ku Rilla ja Amala. Pitäskö tää nimetä jotenkin? Oisko se nyt se Kampela?

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Karvakaima!

Pitkästä aikaa tänne päivitän. Nyt ei oo varsinaisesti mistään Sonjan kissasta kyse, mutta aattelin päivittää, kun tänään kotiovelleni kävellessä tämmönen juoks vastaan:


Tommonen höpötintti joka on ihan Rillan ja Amalan näkönen! Karvotuksen värin osalta lähinnä. Laihemmassa kunnossa se kyllä on ku R&A, ja aika nälkäseltä vaikutti nytkin. Oon nähny sen kerran aiemminkin, ja sillon se mussutti jotain maassa. Täällä pihapiirissä on hyöriny pari muutakin kissaa, mut ne muut on paljon arempia. Tää vastas miun suomenkielisiin lirkutteluihin pyörimällä ympäriinsä miun jaloissa. Ja tais silitykset maistua!

Miwwi!

Senkin huupsu!


Sit ku lähin kohti ovea kävelemään, se päätti ilmeisesti lähtevänsä mukaan sisälle :D Epäilen että sillä on kiima... sen verran tarjoili takapuoltaan seinälle... Ja niinku suttusista kuvista näkyy, se ei paljoo aloillaan pysyny.


Mutta eikö muistutakin Rillaa ja Amalaa tosi paljon? Pitäskö miun adoptoida tää yksilö... Saisin kivannäkösen kolmikon! Tuli tosin kädet pestyä sisään tultua aika nopeesti, ei sitä tiiä mitä ruttorottia se on syöny tuolla ulkona!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kuvapläjäys ja kuulumiset!

Amala kesähelteellä! Piti aina välillä heittäytyä kylelleen kesken kävelyn ku oli nii kuuma!
Kahden kerroksen väkeä.

Osaan nukkua hienoissa asennoissa!

Ei tätä pianoa muuhunkaan käytetä niin sama loikoa sen päällä.

Kiipesin maton sisältä huipulle asti!

Ollaan vähän söpöjä ja istutaan laatikoissa.

Edelleen söpöstellään!
Edellä olleet kuvat oli otettu loppukesän aikana entisessä kämpässäni. Mutta tuli tosiaan se Irlantiin muutto, eikä kissoille löytynyt muuta majoitusta, niin ne asustaa nyt äitin luona Rääkkylässä! Ne on päässy ulkoilemaan ihan kunnolla, ja kai se elämä siellä ihan sujuu! Ne on vielä virallisesti miun kissoja, en tiiä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, että voiko niitä enää kaupunkiasuntoon viiä maalaistumisen jälkeen... Ois se varmaan aika onnetonta. Mutta ei murehdita sitä vielä, tässä lisää kuvia ajalta ennen kuin lähdin matkaan!

Rilla ekoja kertoja ulkona ilman valjaita! Nyt se on jo ihan pro-ulkoilija, viihtyy kuulemma pihalla paljon pidempään kuin Amala.

Yhdessä tutkaillaan ympäristöä...

Vähän varovaisena...
Moi sisko.
Seurataanko minua?

Silloin kun ei voi ulkoilla, voi katsella ulos ikkunasta! Rilla osaa siihen useita asentoja:
Istuminen.

Kököttäminen

Seisominen.


Tässä äitin lähettämä kuva kisuista sen jälkeen ku mie olin jo lähteny. Väsy iski näköjään, piti kolkan pöydälle majoittua päikkäreillä! (Amala näyttää läskiltä!)

maanantai 29. elokuuta 2011

Mitä tapahtuu?


Vähän on ollut tässä blogissa hiljaiseloa, mutta nyt onkin jymyuutisia. Jotka ei välttämättä oo kovin hyviä.

Mie sain nimittäin opiskelupaikan Irlannista ja nyt on edessä pikainen muutto Irlantiin.

Mistä johtuen en tiiä nyt yhtään mitä tehdä kissojen kanssa!

Ensinnäkin: ajatuskin niistä luopumisesta on ihan kauhea!
Toisekseen: ei näitä kukaan ota!

Ois kiva saada ne jollekin tutulle, että vois sitten seurata niiden elämistä ja silleen, mutta kaikki on joko allergisia tai sitten niiden kämppään ei saa tuoda eläimiä. Ja sitten kaikilla kissaihmisillä on jo kissa/kissoja!

Haluaisin toki ottaa ne Irlantiin mukaan, mutta se nyt on hankalaa monestakin syystä. En ensinnäkään itsekään tiedä minne olen menossa vielä asumaan. Toisekseen voi olla myös todella vaikeeta ja kissoille järkyttävää matkustaa Irlantiin! Sinne on vähän pakko lentää. Ajatus kisuista lentokoneen ruumassa ahtaissa laatikoissa ihan kylmää sydäntä. Ja vaikka saisinkin ne Irlantiin, niin haluan varmaan joskus käydä kotonakin, että jos sieltä en saa ketään huoltamaan niitä lomien ajaksi niin niiden pitäs taas edes takasin matkustaa mukana. Puuh.

Että jos haluan ne Irlantiin ottaa niin pitää ainakin huolellisesti ensin etsiä ja saada asunto missä niitä saa pitää, ja sitten joku varahuoltaja sielläkin. Ja siihen nyt menee ainakin useampi kuukausi ellei vuosikin. Ja siksi aikaahan nää pitäs johonki saada.

Että puuh vaan. Päivittelen sitten tänne vielä mitä tapahtuu.

Jos huonosti käy niin voi olla, ettei nää kohta ookaan enää Sonja's kitties vaan jonkun ihan muun kitties. :(



Kuka näistä mussukoista nyt haluis luopua?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011